Onko urheilu enää puhdasta?

Terve taas!

Nyt nostan ison, tai oikeastaan ihan helvetin ison mörököllin pöydälle. Mörököllin, joka pilaa koko urheilun ja etenkin puhtaan urheilun maineen, nimittäin kielletyt aineet. Kielletyt aineet sisältävät monenlaisia ristiriitoja ja tuskin voin sanoa asiasta, mitä ei olisi jo sanottu, mutta haluanpas päteä kuitenkin...

Seurailin tuossa Jenkkilän Texasissa käytäviä voimanoston junioreiden ja sub-junioreiden MM-kilpailuja ja tuloksia nähtyäni olen sanaton... Ei näissä tuloksissa ole kyllä enää mitään järkeä! :o Voittajakolmikko miesten alle 93 kg:n ja alle 23-vuotiaiden sarjassa oli ihan älytön... Voittajan, Ian Bellin yhteistulos oli vaivaiset 937.5kg, mikä ei ilmeisesti ole edes maailmanennätys, uskomatonta! Lisäksi samassa sarjassa Ruotsin Erik Gunhamn teki maailmanennätyksen maastavedossa: 365kg!!! Siis mitä helvettiä oikeasti?? Suomen- vai liekö peräti maailmaennätys on tuo samainen kilomäärä. Tosin superissa ja tekijänä suomalainen Jari Martikainen... 

En ole kummoinen salaliittoteoreetikko, mutta kyllä voisin lyödä vetoa, ettei näistä miehenaluista yksikään liiku pelkällä kaurapuurolla... Se ei ole millään tasolla realistista! Näillä kavereilla ei ole edes mitään heikkouksia, vaan kaikki kyykkää, punnertaa ja vetää mahdottoman vahvoja tuloksia. Eikö USAssa tai Ruotsissa tai ylipäätään missään muualla kuin Suomessa testata urheilijoita? Täällä ainakin voimanostossa on enemmän kärähtäneitä kuin hiihdossa tai missään muussa lajissa koskaan. Mielestäni se kertoo lähinnä siitä, että testaus toimii. Muiden maiden testaukseen suhtaudun kyllä näiden Texasin karkeloiden jälkeen paljon skeptisemmin, liekö korruptoituneita paskoja kaikki?

Onko olemassa enää puhdasta urheilua, vai onko tämä kaikki menossa siihen, että kilpaillaankin siitä, kuka käyttää eniten ja kovimpia aineita? Voiko ammatti- tai edes amatööriurheilussa nykyisellään edes pärjätä ilman kaiken maailman anabolisia steroideja, epoa yms...? Olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä aiheeseen liittyen, jos SINÄ olisit sen halukas täällä jakamaan! Enkä puhu nyt pelkästään voimanostoon liittyvästä kiellettyjen aineiden käytöstä, vaan ylipäätään urheiluun. Let me hear, what you think!

Itse vannon puhtaan urheilun nimeen! Olen valmis menemään äärimmäisyyksiin, mutta ainoastaan treenin suhteen ja siinäkin vain kropan kestokyvyn rajoissa, luonnollisesti. Olen kiinnostunut kokeilemaan, mihin ihmiskroppa pystyy ja klassinen voimanosto on siihen erinomainen laji. Aion ehdottamasti jatkaa lajin parissa vielä tulevaisuudessakin ja yrittää parhaani jopa tässä välillä hullussa maailmassa!

Mutta se siitä tälle päivää, nyt meikäläinen jatkaa lepäilyä ja huomenna sitten maastavetoa tekemään!

Moro!

Lenkkipolulla

Terve!

Tältä näytti touhu tänään pikkusiskon kanssa kun oltiin lenkillä... :)

Tänään tuli itseasiassa heitettyä lenkkiä jopa kahteen otteeseen! Lenkkeilyä mulla tulee yleensä harrastettua semmoinen 5-7 kertaa viikossa, riippuen säästä ja fiiliksestä. Viime viikkoina fiilis ja säät on olleet kohdillaan, niin on päässyt harrastamaan ihan täysipainoisesti kävelyä punttailun ohella. Tai oikeastaan välillä on jopa tullut käveltyä sauvojen kanssa ja viime viikon torstaina jopa juostua ensimmäistä kertaa varmaan puoleen vuoteen! 

Kävely ja sauvakävely on ehkä ne voimanostajan jörrikälle mieleisimmät aerobisen harrastusmuodot. Säästää ainakin meikäläisellä aika paljon polvia ja myöskin keuhkoja :D Eilen tuli vedettyä shokkitreeninä hyppyharjoitus tabatana (20sek tekemistä, 10sek taukoo, 4min ajan), jonka jälkeen olo oli kyllä kaikkensa antanut... Siis oikeasti kaikkensa antanut, kun keuhkojani siitä maasta keräilin (ainakin melkein). Mutta siis kävely on raskaudeltaan se sopivampi laji, välillä vain tulee haastettua itseään ihan vaihtelunkin takia.

Lenkkeillessä tulee aina mietiskeltyä paljon ja samalla kun kroppa palautuu punttien tuomista kiputiloista, niin palautuu myös mielikin kaikenlaisesta stressistä. Lenkillä mieli lepää ja olo paranee varmasti, oli se sitten kuinka paska tahansa lenkille lähtiessä. Lenkkipolulla mä aina pyrin rentoutumaan ja puntilla sitten vastapainona purkamaan sitä aggressioo, mitä kaikesta koulusta yms. saattaa syntyä. Onko tuttu tunne?

Huomenna ois muuten taas luvassa viikoittainen cheat day! Ajatuksena olis tyttöystävän kanssa käydä vähän pitsaa mutustamassa, että tulis tuota aineenvaihduntaa boostittua ;) Ja joo, oishan huomenna se aamupuntarikin... Toivon hyvin kovasti, että vaaka näyttää alle sen 95, sillä aikaa on kuitenkin tiputukseen vain siihen marraskuuhun asti ja haluisin, että se tippus tällä muutoksella rauhallisessa tahdissa sinne 93:en alapuolelle ihan itsestään. Säilyisipähän voimatkin samalla... Pitäkää peukkuja!

Morjens!

Voimanostoko yksipuolinen laji?

Long time, no see!

Monesti kuulee sanottavan, että voimanosto olisi jollain tavalla yksipuolinen laji ja sitä kautta kropalle epäterveellinen. Voimanoston harrastajana en tietenkään voi katsella lajia ja sen harjoittelua täysin objektiivisesta näkökulmasta, mutta yritän parhaani.

Lähdetäänpä liikkeelle voimanoston pyhästä kolminaisuudesta: penkistä, maastavedosta ja kyykystä...

Mitäs lihaksia näissä liikkeissä oikein tuleekaan treenattua? 

Penkki kehittää rintalihaksia, ojentajia, yläselkää ja jossain määrin myös olkapäitä, hauiksia ja jopa jalkoja.

Kyykky taasen on selkeä jalkaliike, mutta siinä samalla toissijaisina lihaksina käydään läpi mm. alaselkä, latsit (lavat) ja vatsat.

Maastaveto onkin sitten voimanoston kuningasliike, koska siinä liikkuu yleensä suurimmat raudat ja vaikutus tuntuu koko kropassa. Eniten mave vahvistaa kuitenkin alaselkää ja jalkoja, mutta esimerkiksi myös epäkkäät saavat mukavan repivän kasvuärsykkeen.

Omasta mielestäni jo tämän listan perusteella voisi sanoa, että kyseessä on ainakin melko monipuolinen voimaharjoittelulaji. Mutta kun se ei pääty tähän, vaan mukana on myöskin aerobista harjoittelua... Laitan oman viikko-ohjelmani esimerkiksi:

Maanantai

Lepo

Tiistai

Penkkipäivä

Keskiviikko

Kyykkypäivä

Torstai

Lepo

Perjantai 

Apuliikepäivä

Lauantai

Lepo

Sunnuntai 

Maastavetopäivä

Jokaisen treenin jälkeen illalla venytellään. Yksikään lajilleen omistautunut voimanostelija ei ole mikään jäykkä paska, vaan elastisuuttakin pitää olla jonkin verran. Lisäksi kyykky-, apuliike- ja maastavetopäivän treenien jälkeen käydään tekemässä sauvakävelylenkki, jotta tulisi myös cardiotreeniä. Näiden treenien lisäksi itse käyn lepopäivinä myös satunnaisesti juoksulenkeillä, poljen kuntopyörää tai lenkkeilen.

Tietysti voimanostoakin parempia lajeja monipuolisuudeltaan varmasti on, mutta en nyt menisi sanomaan, että tämä mikään maailman yksipuolisinkaan laji olisi. Esimerkiksi verrattuna pitkän matkan juoksemiseen tässä on huomattavasti enemmän vaihtelua, eikä vain sitä samaa "vasen, oikea, vasen, oikea"... Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan :D 

Tietysti voimanostossa on huonojakin puolia, kuten suurten vastusten aiheuttamat loukkaantumiset ja pitkällä aikavälillä erilaiset nivelrappeumat. Myös keskivartalolle kertyvä "pelastusrengas" saattaa olla joillekin ylitsepääsemätön ongelma. Itse ole hoitanut ongelman syömällä vain kotiruokaa tarvittat määrät... Mutta siis, en ole tähän mennessä kyllä täysin ongelmattomaan lajiin törmännytkään, oletteko te?

Tänään on muuten ihmiset maanantai, kansainvälinen lepopäivä! Ja sitä meikäläinen aikookin tänään tehdä, lepäillä ilman huolta huomisesta! :) Niille, jotka tänään treenailee jollain tavalla, monipuolisesti tai yksipuolisesti, toivotan kovia treenejä lajista riippumatta, täysin tasapuolisesti! Kiitän ja kuittaan!

Heipsan!

Painavaa asiaa

Jellou!

Kesä alkaa olla lopuillaan. Illat jo viilenee ja yöt pimenee. Oma kesäni oli melkoisen viihdyttävä monellakin tapaa. Puntit sujui niinkuin oli suunniteltu, PR:t tuli tehtyä ja muutenkin oli mukavaa. Nyt näin syksyn pikkuhiljaa tehdessä tuloaan voitanee kysyä: mitäs kesästä 2013 oikein jäi käteen? 

3 kiloa ylimääräistä painoahan siitä jäi! Eikä niinkään käteen, vaan vyötärölle. Parhaillaan heinäkuun loppupuolella vaaka näytti aamupainoksi jopa niinkin mukavia lukemia kuin 99.3, jolloin heräsin siihen, että jotain on nyt tapahduttava. Vuorossa oli siis hurja, tai siis mukava painonpudotus (onko semmoista?!).

Kuten hyvin tiedetään, voimanosto on painoluokka laji, joten painon kanssa saa taistella ihan ympäri vuoden. No, sitten kun tulee näitä repsahduksia, niin pitää taistella hieman enemmän. Oma painoluokkani on 93, joten yhteensä kuutisen kiloa matkaa oli alunperin. 

No, ne kolme ensimmäistä kiloa olivat lähinnä nesteitä, joten ne lähtivät pois viikossa. Nyt olen tätä projektiani jatkanut reilut kolmisen viikkoa ja paino on hieman jumittunut siihen 96 kg:n tienoille. Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä ensinnäkin suunta on oikea, toiseksi... Olen aina ollut sitä tyyppiä, että ihan sama mitä syön, kunhan ähky tulee. Nykyään syön vain sen verran, mikä on tarpeeksi ja pyrin lopettamaan erilaisen humpuukin syömisen, sillä en koe niitä enää kovinkaan tarpeellisiksi. Kolmanneksi tietenkin se, että aerobista liikuntaa tehdessä kunto kasvaa ja palautuu punttihommistakin huomattavasti paremmin, kun lihakset saa happea.

Näiden kolmen viikon aikana olen muuttanut omia ruokailutottumuksiani enemmän kuin koskaan ennen olen saanut aikaiseksi. Tuntuu oikeastaan jopa hyvältä, että on kyvykäs hallitsemaan omaa syömistään, eikä syö aina, kun nälkä kurnii. Lisäksi voimailijan pitäisikin kiinnittää huomiota etenkin aterioiden makroarvoihin, sillä proteiinia tarvitaan koko ajan.

En ole vielä ajatellut, kuinka kauan tulen samalla linjalla jatkamaan, mutta luultavasti ainakin syömisen jonkinlainen kontrolloiminen on tullut jäädäkseen ja aerobisen liikunnan harrastaminenkaan ei haavaa tee, joten sitäkin pyrin aikataulujen puitteissa jatkamaan. :) Herkuttelut jätetään yhdelle päivälle, joka on luultavasti perjantai, ns. "cheat day". Tällä ohjelmalla toivoisin pääseväni sinne 93kg:n paikkeille ja jospa jopa hieman alle, mutta pidetään nyt kuitenkin takarajana sitä 90kg:aa, ettei liikaa innostuta ;)

Monet muutkin varmaan dieettailee ja syö muutenkin terveellisesti. En halua kuulostaa mitenkään saarnaavalta tai mitään, mutta se on oikea valinta! Ainakin omaa elämänlaatuani se on parantanut jo näinkin aikaisessa vaiheessa, siis suosittelen! :) 

Tästä jatketaan kohti päivän kyykkytreeniä, joka mitä luultavammin tulee olemaan todella raskas! 

Morso!

Kehityskaari

Tervehdys!

Eilen kävin tekemässä salilla joka sunnuntaisen maastavedon, josta inspiroiduin sitten selailemaan treenipäivyriäni... Se sai meikäläisen runosuonen sykkimään siihen malliin, että nyt on pakko purkaa sydäntäni!

Jokainen on varmaan voimailua harrastaessaan törmännyt tunteeseen, ettei kehitystä tapahdu. Itse olen ainakin tähän oravanpyörään jäänyt jumiin pahemman kerran. Voimanostajan perisynti on nimittäin ajatella, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä... Eikä sitä olekaan! Mutta mitä tästä ajattelusta sitten seuraa lajin harrastajalle?

Itse ainakin tunnen omat voimatasoni huonommiksi kuin muiden puntilla oleilevien. En tiedä, onko tämä oikeasti totta, mutta olen turruttautunut ajatukseen. Tietyllä tavalla tämä tietysti vain kannustaa tekemään aina vain enemmän ja enemmän, mutta entäs sitten, kun mikään ei riitä?

Olen alkanut opettelemaan uutta tekniikkaa, jolla ollaan sekä jollain tasolla tyytyväisiä nykyiseen kuntotasoon, että janotaan koko ajan lisää. Kompromissi siis! No, mistä sitten tiedän, että esimerkiksi kehitystä entiseen on tapahtunut? 

Taisi olla perjantai, kun tyttöystävälleni lähetin viestillä kysymyksen: "Onko 6x155 kova sarja box-kyykyssä?". Kai se hieman kultsia oli ihmettänyt, mutta vastasipas kuitenkin siihen, että: "Onkai tuo ihan jees", tai jotain siihen suuntaan :D Itse en nimittäin enää hahmota, että onko se kova rauta, vai ei... Onko se?

Toinen, ehkä hieman järkevämpi tapa on kirjata omat treeninsä ylös, ja esimerkiksi vuoden päästä taas palata niihin treeneihin. Siitä ainakin näkee, että onko mitään tapahtunut...

Tässä on lainaus meikäläisen viime vuoden maastavetotreenistä:

Maastaveto

4×130 4×145 3×160 1×180 1×185 2×4x150

Kevyt kyykky 4×5x105

tankosoutua ja vatsaa

Ja tässä sitten meikäläisen eilinen treeni, joka on siis edelleen samanlainen rakenteeltaan, mutta kiloissa se ero sitten näkyy merkittävimmin:

Mave

5×180 5×190 4×200 3×210 3×215 (PR) 3×5x180

Kevyttäkin kevyempi kyykky 4×6x65

Kulmasoutu 4×6x60,60,70,70

Ylätalja 4×6

En tiedä teistä, mutta meikäläisestä ero on aika selkeä?

Toinen tapa, jota meikäläinen käyttää on elävä kuva, sillä siitä näkee esimerkiksi parantuneen tekniikan ja monia muita seikkoja omasta tekemisestä, suosittelen! 

Tässä on videota meikäläisen n. vuoden takaisesta treenistä, about 3x155, oiskohan...

Jota voi sitten verrata tähän eiliseen treeniin, sarja on 3x215, pikkuisen erilainen meininki on tekemisessä. En myöskään taita selkää kokonaan taakse, joka aiheuttaa ylimääräistä painetta alaselälle. Samalla työnnän myös paremmin jaloilla.

Nämä meikäläisen mainitsemat keinot ovat ainakin voimanostoon hyvin soveltuvia. Voimanostossa taas esimerkiksi rasvaprosentin mittaukset ja lihasmassan määrä eivät ole yhtä hyviä mittareita, koska ne eivät voimanostossa välttämättä merkkaa kehitystä, kun taas esimerkiksi bodybuildingissa ne ovat kaikki kaikessa. Kannattaa etsiä se omalle lajilleen sopiva keino!

Kehityksestä puheenollen, nyt se on vahvistettu: meikäläisellä on seuraavat kisat Hartolan kuningaskunnassa marraskuussa! Siellä sitten pistetään mies testiin, että onko homma ollut pelkkää puhetta, vai onko myös voimaa... :D Tavoitteena muuten rikkoa 600kg:n yhteistulos, joten tekemistä riittää! ;)

Semmoista tänään, pysytäänhän vahvoina!

Morjens!

Motivaatiota, onko sitä?

Moikka vaan!

Moni on varmaan jotain lajia harrastaessaan (ei välttämättä voimanostoa, tai edes urheilua) törmännyt tähän iänikuiseen motivaatiokysymykseen. Itsellä se hetki tulee monesti eteen, kun olen asettautunut mukavasti kotisohvalle perjantai-iltana ja mässännyt ylenmäärin jotain hyvää ruokaa. Telkkarissa pyörii jokin hyvä sarja (eilen se oli ironisesti suurin pudottaja) ja urheilemaan pitäisi niistä asetelmista lähteä. Silloin se iskee: laiskuus. "En jaksa lähteä" tai "Ehkäpä minä sitten huomenna...!?" -tyyliset ajatukset valtaavat ajatusmaailman, jonka jälkeen on hyvin vaikeaa saada itsensä innostettua harrastamaan.

No, mitä sitten tässä tilanteessa on tehtävissä? No, kun meikäläinen oli eilen siihen sohvalle asettautunut, aloin miettimään, että millainen morkkis siitä tulisi, jos jättäisin kyseisen urheilusuorituksen tekemättä... Ihan helvetinmoinen! Vaikka jalat huusi hallelujaa vielä edellisestä jalkatreenistä, lähdin silti meikäläisen sekalaisen apuliikepuntin tekemään (sisältää myös boxikyykkyä). Ei ehkä maailman herkullisinta punttia ollut, mutta jos olisin sen jättänyt tekemättä, olisin katunut ja pitkään... Voimanostoa kuitenkin harrastan itseni takia ja samalla olisin siis läiminlyönyt lähinnä omaa hyvinvointiani, ei se muille olisi välttämättä mitään merkinnyt.

Omia ajatuksia motivoimaan jatkamistani (lähinnä voimanosto, voi soveltaa muihinkin lajeihin):

-Olet kerta kerran jälkeen eilistä minääsi parempi ja voimakkaampi

-Euforiantunne, joka tulee mm. suoritteen jälkeen ja silloin, kun oikeasti ylität itsesi

-Paino pysyy takuulla hallinnassa

-Olet jollain tavalla erilainen, massasta poikkeava (harrastuksesi myötä). osaat jotain, mitä kaikki eivät.

-Vanhempana voimaharjoittelua harrastanut ihminen kärsii vähemmän nivelvaivoista ym. vanhuuden tuomista "haitoista", vahvempi luusto

Siinäpäs liuta meikäläisen ajatuksia vaikeille päiville... Saa käyttää, muttei oo pakko! :D Minkälaisia juttuja/niksejä itse käytät itsesi motivoimiseen?

Eipäs mennyt tämäkään päivä ilman urheiluja, tuli nimittäin käytyä pyöräilemässä kaverin kanssa semmoinen kevyt 14km lenkki. Kyllä muuten tuntui yllättävän, vaikka eilen olikin jalkatreeni! :)

Tämän aamun fiilikset :D

Joo, tänään ei tämän enempää filosofointia. Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Morjens!

Kurkotus kohti tuntematonta

Terve!

Alku aina vaikeaa, moni sanoisi... No, itse käyn suoraan asiaan: Olen intohimoinen voimanoston harrastaja Kuopion suunnalta. Kohta puolitoista vuotta lajia harrastaneena voisin sanoa, että tämän lajin parissa nälkä vain kasvaa syödessä: aina on uusia tavoitteita ja aina voit olla eilistä "minääsi" vahvempi ja parempi... Aina on myös jokin titteli, jota tavoitella (kuten Suomen mestaruus ym.), joten tekemistä ja kirjoitettavaa varmasti riittää. Ehkä juurikin tästä syystä meikäläinen lähinnä elää ja hengittää tätä lajia, eikä halua muuta kuin aina kovempia ja kovempia tuloksia. Luonnollisesti tulosten eteen on nähtävä myös järjetön määrä vaivaa...

Mainitakseni muutaman "suurimmista" saavutuksistani, näin ehkä saatte jonkinlaisen kuvan touhuistani:

                                            Raw-voimanoston joukkue-SM-hopea:

Meikäläinen on siis toi alarivi ja toinen vasemmalta (vähiten lihaksia siis) :D

    Klassisen voimanoston SM-kilpailut, pronssimitali:

Kyykky 205kg

Maastaveto 242.5

Siinäpäs sitä olla möllötetään pronssimitali kaulassa, vuoden kestänyt puurtaminen palkittiin mitä parhaimmalla tavalla

Siinäpäs oli muutama mahtava kokemus, jotka meikäläisellä on muistissa ikuisesti... Lavalla nostamista ja sitä itsensä ylittämisen tunnetta ei voita tässä maailmassa mikään, uskokaa pois! Ne harvat teistä, jotka olette lavalla nostamassa käyneet, varmastikin tiedätte, mistä puhun :)

Aikaisemmin olen pitänyt (ja tulen jatkossakin pitämään) treenipäiväkirjaa gym-spacessa nimellä "supersavolainen", mutta tämä virallinen blogien maailmaan siirtyminen on meikäläiselle juurikin tuollainen kurkotus tuntemattomaan. Toivotaan vain, että jostain saisin vielä otteenkin :) Virallisesti tyttöystävä sai tämän harrastuksen pariin innostettua, mutta kyllä se oli itselläkin jo takaraivossa pyörinyt ajatus tämmöisestä erilaisesta treeniblogista, jossa ei vaan tylsästi kirjoiteta, mitä ollaan salilla tehty, vaan myös oikeasti kerrotaan tarinoita arjesta ja extempore-juttuja mielemme ajatustenvirrasta...

No, mikä sitten on meikäläisen tämän hetken pidemmän ajanjakson tavoite? Kuten otsikkokin ehkä osiltaan jo aihetta valottaa, niin virallinen tavoite on 700kg:n yhteistulos klassisessa voimanostossa. Sinne meikäläisellä on vielä pitkä matka, mutta joskus se silmissä siintävä tavoite onkin itseasiassa lopulta vain nimellinen juttu, joka saavutetaan. Usein tärkeintä on se matka ja että sen matkan tekee. Näin minulla olisi tavoite, vei se sitten vuoden tai kymmenen :) Tämän hetkinen ennätykseni yhteistuloksessa on 572.5kg (virallinen).

Täällä teillä on hyvä tilaisuus päästä seuraamaan meikäläisen matkaa kohti suurta ja tuntematonta, toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi! Tässäpäs vähän ensimakua tulevasta, jotta tiedätte, mitä odottaa:

                                                            Luonnollisesti punttailujuttuja...

Rentoa meininkiä...

 

Hetkellisesti saattaa esiintyä jopa vähän epäterveellisempiäkin elämäntapoja :D

Pitäähän sitä hellyyttäkin löytyä ;)

                                                                 hyvää ruokaa, tietysti!

...Ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä!

Koska en mikään ammattibloggaaja ole, otan mielelläni ehdotuksia vastaan aiheista, joista voisin täällä kirjoittaa. Koitan sitten mahdollisimman hyvin näitä toiveita toteutella :) Esimerkiksi voimanostoon ja elämäntapaan liittyviin kysymyksiin vastailen mielelläni! :) Mutta siis ihan kaikkea mahdollista saa kysyä!

Nyt jätän pallon teille ja jään itse odottelemaan uutta kirjoituspuuskaa, jotta voin tulla taas tänne purkamaan sydäntäni. Alku on kuitenkin nyt virallisesti tehty ja voin hetkeksi huokaista helpotuksesta! :)

Tapaamisiin!