Eilen tulikin sitten illasta lähdettyä ihan extemporena leffaan. Kohteena oli tällä kertaa toi James Wanin The Conjuring-Kirottu, mistä meikäläinen oli kuullu lähinnä vaan muutamaan otteeseen, että: "Se on ihan vitun pelottava leffa!", joten ei aivan tiennyt mitä odottaa... :D No, kuitenkin tuli lähdettyä kokeilemaan, että minkälaisesta kauhutekeleestä on kyse...
Leffahan siis sijoittuu 70-luvulle. Perronien perhe on juuri muuttanut uuteen taloon ja huomaavat, että talossa ei nyt kaikki ole ihan ok. Apuun kutsutaan demonologistipariskunta Ed ja Lorraine Warren, jotka toteavat, että talossa asuu ei-niin-kiltti demoni. Ja siitähän se sitten homma lähtee... Ja kaikki vielä enemmän tai vähemmän tositapahtumiin perustuen!
Siis tuo leffan asetelmahan on niin kaluttua kamaa, kuin vain olla ja voi. Kuitenkin se, miten elokuva on toteutettu, on aivan uskomattoman toimiva kauhugenren edustaja. Elokuva osaa yllättää muutamassakin kohtaa ja oikeasti, tämä on ihan julmetun pelottava raina. Myös näyttelijät, aina lapsinäyttelijöistä kokeneisiin konkareihin loistavat rooleissaan. Voitaisiin kyllä jo omalla kohdallani puhua vuoden elokuvatapauksesta!
Suosittelen kyllä lähtemään katsomaan The Conjuring-Kirotun ihan leffateatterissa, sillä pimeässä huoneessa ja äänet ihan julmetun kovalla elokuva toimii ehdottomasti parhaiten. Käy ihan treenistä katsoa sitä, vannon. Ainut ongelma on se, että leffa takuuvarmasti saa aikaa sen, että illalla se oma pimeä makkari ei näyttäkkään enää niin tutulta ja turvalliselta...
Ei muuta kuin kauniita unia tämän leffakokemuksen jälkeen! :D
Heippatirallaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti