Morjesta pöytään!
Näin sitä vain kuukausi vierähtää päivittelemättä ihan vaivatta :D Mutta aika pistää päivittelytauolle piste ja kertoa vähän, että mitä sitä tulikaan touhuttua tämän kyseisen kuukauden aikana...
Aloitellaanpas vaikka niistä SM-kisoista... SM-hopeaa kaulassa jätettiin kisalavat taas vähäksi aikaa :) Sijoitukseen olen ehdottomasti tyytyväinen, mutta tulokseen en, sillä tulos oli 585kg, eli viitisen kiloa huonompi kuin viimeksi, kun tuli kisailtua! Kyllä ottaa päähän! Oikeastaan ainut kisojen valopilkku oli kyykky, jossa tuli tehtyä PR 220kg. Penkissä sitten tuli 125kg ja mavessa 240kg, joten molemmissa taantumaa viitisen kiloa... FUCK!
Tähän väliin muutama video suorituksista...
Kyykky 220kg
Penkki 125kg
Maastaveto 240
Siinäpäs ne suoritukset. Minun mielestä ihan nättejä toistoja, vaikkakin tulokset vähän turhan alhaisia... Mikä sitten eteen, että ensi kerralla saadaan se 600kg:n haamuraja rikki?
1. Kyykyssä aletaan valmentajan kanssa panostaa merkkiin. Turha käydä puolta metriä syvemmällä kuin muut... (No ehkä vähän liioittelin) :D
2. Penkissä palataan reenissä perusasioihin. Rinnalta lähdössä on niin suuria ongelmia, että kaikki sarjat tehdään pysäytyksellä ja pyritään rinnalta löytämään se kohta, josta meikäläinen punnertaa tykeimmin.
3. Maastavedossa tulee ehkä kovin muutos, sillä siinä aletaan vedellä sumolla. Meikäläisen henk. koht. mielipide on, että tämä kapea vetäminen on meikäläisen osalta tullut tiensä päähän. Sillä ei yksinkertaisesti nouse rauta mihinkään! Tuskin ainakaan mitään häviää, jos välillä kokeilee jotain muuta?
Loppukevennyksenä kuva hopeamiehestä mitali kaulassa. Kanankoipineen päivineen...
Mutta sitten treenin ulkopuolelle, sillä silläkin rintamalla on jotain tapahtunut...
Meikäläinen otti viime viikon maanantaina sen hehkuttamani tatskan! Tuli kyllä ihan perkeleen hieno! Nyt jos ei voimaa ala tulla, niin ei sitten millään :D Laitan vielä kuvan, jossa se on just valmistunut. Nyt se on jo parantunut lähes täysin ja tuo kuvassa näkyvä musta sävy on oikeasti lähempänä harmaata, mikä ainakin omasta mielestäni on ihan jees ratkaisu :)
Mutta semmoista pientä sitä sattuu ja tapahtuu! Hiihtoloman olinkin sitten kipeänä, joten siitä ei mitään ihmeellistä kerrottavaa :D Ja tämä viikko onkin sitten vain kirjoiteltu ylioppilaaksi, mikä on tähän mennessä ollutkin yhtä helvettiä. Tuntuuko jostain muusta, että kaikki kirjoitukset menee ainakin vähän päin persettä, jos ei vähän enemmänkin? :D
Mutta koitan kestää, parhaani mukaan! Semmoista se on, onneksi on nuo kirjoituksetkin jo ensi keskiiviikon jälkeen pelkkä muisto vain :) Mutta siinäpäs viimosin kuukausi pienessä paketissa. Ei mitään ihmeellisiä tapahtumia, mutta jotain kuitenkin. Nyt vielä kun on tämä uusi läppäri, niin toivotaan, että kerkiää enemmänkin päivitellä tänne elämän menoa! :)
Moro!
