torstai 23. huhtikuuta 2015

Elämyksiä ruudun ääressä

Morjens! 

Viime kerralla tuota jo tulikin vähän lupailtua, että tämän kertainen blogivuodatus koskisi meikäläisen viime aikoina seuraamiani sarjoja ja katsomiani elokuvia. Tuoreimpina kokemuksina meikäläisellä lienee Spartacus, Daredevil ja The Avengers: Age of Ultron, jonka kävin muuten eilen illalla katsastamassa! Pientä hypetystä siis kaikista em. luvassa...

Ensimmäisenä vähän Spartacuksesta. Sarjahan oli iso juttu ilmestyessään vuonna 2010 ja meikäläinen eksyi kyseisen sarjan pariin vasta näinkin myöhään. Syystä en tiedä, koska kyllä ne lukiokaverit sitä ihan liiallisuuksiin asti mainostivat jo tuolloin. Viimein kun intissä sitten ensimmäisen jakson katsoin, niin kerrasta jäin koukkuun. Ihan uskomaton juonittelujen, hienojen (ja veristen) taistelukohtausten ja draaman sekametelisoppa, joka kyllä iskeytyy tuonne ihon alle ihan kunnolla. Jokainen jakso oli toimiva kokonaisuus n. 50min kestostaan huolimatta ja juonen kuljetus toimi (vei mukanaan aivan täysin). 
Ainoa, mikä jäi koko neljän kauden aikana harmittamaan, oli ehdottomasti Spartacuksen näyttelijä Andy Whitfieldin vakava sairastuminen, jonka takia vaihtui näyttelijä kolmannessa (riippuen laskutavasti) kaudessa Liam McIntyreen. Todella surullista! Lempihahmojani sarjassa olivat Dustin Claren esittämä Gannicus ja Dan Feuerriegelin esittämä Agron.

Kuvassa tarinan päähahmot (vasemmalta oikealle) Agron, Gannicus, Spartacus ja Crixus

Sitten vähän tuosta viime kerralla mainostamastani Marvel's Daredevil-sarjasta, jota voi tällä hetkellä katsoa vain Netflixin kautta. Sarjahan siis kertoo Marvelin sokeasta kostajasta, Matt Murdockista alias Daredevilistä. Matt Murdock on siis puolustusasianajaja päivisin ja hommien jäädessä oikeussalikäsittelyssä puolitiehen, tarvittaessa Murdock toimii myös naamioituna supersankarina öisin. Välillä saadaan turpaan ja kovaa, mutta ylös noustaan aina ennemmin tai myöhemmin. Sarja sijoittuu sarjakuvien tapaan New Yorkin Hell's Kitcheniin.
Tämä on ehdottomasti onnistunut sarja. En tiedä mikä meikäläisellä on, mutta melkeinpä ihan sama, mitä se Marvel tai DC tekee, niin se kyllä uppoaa meikäläiseen ihan täysin :D En halua tästä spoilata mitään, joten sanon vain, että tässä juurikin se näyttelijätyö on koko sarjan suola. Myös käsikirjoitus toimii, mutta näyttelijät kannattelevat koko tarinaa ja ovat luoneet onnistuneita henkilöhahmoja tähän ensimmäiseen kunnolliseen Daredevil-filmatisointiin! Highlightina ehdottomasti Charlie Coxin tulkitsema, periksiantamaton Matt Murdock/Daredevil. Suosittelen kyseistä sarjaa ja kybällä! 

Marvel's Daredevil logo

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä palataanpas tuohon The Avengers: Age of Ultroniin. Elokuvahan on siis jatkoa Marvel Cinematic Universelle ja tähän leffaan päättyi meikäläisen mielestä melkoisen timanttinen Phase 2. Siinä mielessä timanttinen, että esimerkiksi Thorin ja Captain American omat leffat olivat huimasti paljon parempia kuin ykkösosat Phase 1:ssä. Mutta sitten itse elokuvaan. 
 Elokuvassahan siis Tony Stark tulee yhdessä Bruce Bannerin kanssa luoneeksi muutaman mutkan kautta tekoälyltään ylivertaisen robotin, Ultronin. Ultron vs. The Avengers asetelma on taattua, kun Ultron tulee ensiesiintymisellään ohimennen sanoneeksi tuhoavansa Kostajat.
Tarina alkaa ryminällä ja kuten arvata saatta, myös päättyykin siihen. No, itse sain ensimmäiset kylmät väreet heti ensimmäisissä taistelukohtauksissa, joten toimintaosiot olivat ehdottomasti (kuten kuuluukin) AOU:n ja koko Marvelin elokuvahistorian parhaimmistoa. Myös näyttelijätyö on täyttä kultaa, mutta eihän tältä porukalta voi oikein muuta odottaakaan. Kaikki perusedelletykset siis täytetty mennen tullen!
Leffassa nähdään kaikki Avengers ykkösestä tutut supersankarit Iron Manista aina niin vihreänsävyiseen Hulkiin. Tämän päälle oman, minun mielestäni toimivan lisän tuovat omelettiin tehokaksoset Scarlet witch ja Quicksilver, joilla on heilläkin oma tarinansa kerrottavanaan. Lisäksi mystinen vision saa ensiesiintymisensä, mutta tästä hahmosta en kerro sen enempää. 
Ensimmäiseen Avengers-elokuvaan verrattuna AOU on selvästi synkempi ja ilmassa alkaakin olla jo sen grande finalen odottelun fiilistä. Siitäpä tämä leffa ehkä eniten kärsiikin. Käsiteltävät teemat, kuten avengersien väliset sidokset, alkavat olla jo niin mieltä mustentavia, että osa sekaan isketystä huumorista ei mielestäni enää mahdu olemaan siellä välissä irrallisena ilon pilkahduksena. Huumoria on sijoitettu mielestäni hieman vääriin paikkoihin. Lisäksi toiminnan ja rauhallisempien jaksojen vuorottelu ja etenkin suuret kontrastierot olivat mielestäni jopa harmittavan suuria (rauha-sota -vaihtelu oli liian karrikoitua ja selkeää). Jokainen muodostakoon sitten oman mielipiteensä päävihollisesta, Ultronista.
Älkää käsittäkö väärin, meikäläisellä vain oli niin huiman kovat odotukset tältä elokuvalta, vaikka tietäähän sen että ns. trilogian (vaikka Avengersin päätösosa onkin kaksiosainen) keskimmäinen osa on aina vaikea. Arvostelin ehkä turhan paljon vain risujen kannalta, vaikka sanotaanko että n. 98.5% elokuvasta ansaitsee pelkkää hunajaa. Kannattaa siis ehdottomasti raahautua sinne elokuviin katsomaan The Avengers: Age of Ultron, sillä elokuvateatteri tuo aina oman lisänsä elokuvaan. Suosittelen arvosanalla 9/10!


Siinäpäs tämänkertainen blogivuodatus. Kellään mielipiteitä kyseisistä sarjoista/elokuvasta jaettavana? Myös leffa-/sarjaehdotuksia otetaan vastaan, jos niitä joku haluaa meikäläiselle kommenteissa kertoa! :)

 Ensi kerralla sitten taas ehkä enemmän treeneistä ja niiden sujumisesta. Esimerkiksi kyykky on nyt mennyt paremmin kuin KOSKAAN, joten siitä olisi varmasti sananen, ellei kaksikin puhuttavana. Mutta katsellaan sitä sitten, kun se on ajankohtaista.

That's all (for now)!

Morrroo!



maanantai 13. huhtikuuta 2015

Been a long time...

Mörökölli! 

Eipä ole pitkään aikaan tullunna tänne kirjoiteltua, syynä mainittakoon laiskuus ja armeija. Nyt ois kuitenkin hyvä aika taas startata silloin tällöin tännekin jotain päivittelemään, kun tuon fast-spacen uudistamisen myötä en entistä päivyriäni päässyt enää käyttämään kunnolla ja vituttaa, kun kaikesta tehtään niin helvetin vaikeaa. Mutta asiaan...

Tosissaan Rissalassa tuli palveltua se yhdeksän kuukautta sotilaspoliisimiehenä ja kotiin lähdettiin saapumiserän parhaana, ainakin nimellisesti. Korpraali Savolainen Jere Juhani kiittää ja kirjautui samalla 18.3.2015 reservielämän hienouksiin. Alku oli tienkin hieman hankalaa, mutta eikös se aina. Intissä elettiin niin säännöllistä elämää ja ympärillä oli samanhenkisiä ihmisiä. Elettiin siis samaa vaihetta elämässä ja yhteishenki oli jotain mahtavaa ainakin meidän spol-porukalla!


No, reservissä ollaan ja eihän se aina niin kivaa ole (???). Sitä pitää kaikista menemisistään päättää itse ja ruuankin joutuu tekemään ihan omin pikku kätösin. Vielä kun asuskellaan tyttöystävän kanssa kahdestaan pikku kämpässä Kuopiossa, niin on se vaan järkyttävää tuo kotitöiden määrä, jota näinkin pienessä töllissä joutuu tekemään! :o Mutta pikkuhiljaa elämä alkaa rutinoitua ja alkaa tottua siihen, että reservissäkin on elämää! (vähän ehkä liioiteltuna...)

Sitten siihen parhaaseen osioon, eli reeneihin! Asepalveluksen alussa tuli luonnollisesti semmoinen n. 10vko tauko reeneihin, mikä söi alussa miestä ihan helvetisti. Välillä tuntui, ettei enää kestänyt omia ajatuksiaan, kun ei niitä päässyt asianmukaisesti purkamaan. Toisaalta, synkän kisakauden päätteeksi pikku tauko saattoi olla jopa paikallaan... 

No, pakollisen tauon jälkeen lähdettiin reenailemaan uudella innolla ja se oli mahtavaa. LIFTGASM! En oo varmaan koskaan nauttinut nostelemisesta niin paljoa ja sama puhti jatkuu edelleen. Ihan kuin ois saanu punttineitsyytensä takaisin, mutta vain entistä suuremmilla voimatasoilla, joista voisin muutaman videon laittaa eetteriin ;) Vielä sen verran sanon, että kyllä se sumomave on vaan mun juttu, kuten varmasti huomaatte...

Kyykky 5x175kg (PR)

Sumoveto 1x260kg (PR!!!)


Jajajaja... Niin, tässä about vuoden aikana on vaihtununna meikäläisellä myös penkkivalkku. Hakkaraisen Sami tekee meikäläiselle edelleen kyykky ja maveohjelmat (thank god!), mutta penkki kun ei lähtenyt vieläkään kehittymään, niin jutusteltiin Kuopion Painnonnostajien veteraaninostelija Seppo Räsäsen kanssa uudesta ja ohjelmasta ja homma on kyllä lähtenyt natsaamaan oikein mukavasti! :) Nyt ollaan jo hyvän tovin ajan haettu tekniikkaa ja se alkaa oikeasti olla kunnossa ja nyt sitten lähdetään ihan kunnolla runttomaan voimaa! :) 

Nosteluista sen verran, että nyt tämä vähän pidempi kisataukoo huipentuu toukokuussa, kun kilpaillaan KP:n omissa karkeloissa Rajalan salilla 23.5. Awesome! 

Siinäpäs vuosi paketissa noin niinkuin todella suppeasti. Ensi kerralla kun päivitellään niin ajattelin kirjoitella vähän hypettää elokuvista ja sarjoista, joita on tullunna tässä vuoden aikana seurattua. Nyt kuitenkin katselemaan avausjakso Netflix-sarjasta Daredevil, jota ainakin sitä katsonut kaveri oli kehunut. Totuutta ei tiedä ennekuin itse katsoo! 

Legend continues!

Moro!

PS. Vielä tosissaan sen verran että koska päivitin itseni nykyaikaan, löytää minut nyt siis myös instagramista osoitteesta:
https://instagram.com/supersavolainen/